01. Yliopistoelämää

Kimber oli juuri saapunut yliopiston asuntolan pihalle. Hän katseli ympärilleen ja tuumaili oliko hän tullut oikean osoitteeseen sillä ketään muita ei näkynyt missään.

Aikansa ihmeteltyään Kimber kuitenkin päätti suunnata sisälle asuntolaan etsimään omaa huonettaan.
Huone löytyi kolmannesta kerroksesta juuri kuntosalin vierestä.
- Tuo kuntosali tulee olemaan ahkerassa käytössä.
Kimber tuumi itsekseen etsiessään huoneen avaimia repustaan.

Purettuaan matkatavaransa hän jäi ihastelemaan huoneen sisustusta, mutta ei kauan kerinnyt tutustua huoneeseen, kun alakerrasta kuului jo ääniä. Samassa Kimberille tuli kuvottava olo ja perhosparvi valtasi hänen vatsansa, kun hän tajusi että sieltähän saapuu lauma muita opiskelijoita. Kimberillä ei kotipuolessa ollut juuri ystäviä sillä häntä oli kiusattu koulussa syystä jos toisestakin. Niimpä sosiaaliset tilanteet hermostuttivat häntä.

Kimber huokaisi syvään ja lähti kävelemään portaita alas ruokasaliin päin. Salin ovella häntä vastassa olikin jo heti ensimmäinen kämppäkaveri.
- Hei olen Holly. Asutko säkin tässä asuntolassa?
Hän kysyi Kimberiltä.
- Joo asun. Täällä ei ollutkaan vielä ketään muita, kun tulin.
- Mun nimi on Kimber.
Kimber vastasi ja kätteli uutta tuttavaansa.
- En muista nähneeni sua siinä tervetuloa tilaisuudessa. Kävitkö sä jo oppilaskuntatalolla?
Holly kysyi.
- Siis oliko se tervetuloa tilaisuus jo nyt? Sain sen käsityksen että se olisi vasta iltapäivällä.
Kimber vastasi ja mietti hätääntyneenä oliko jo missannut tuon tärkeän tilaisuuden.

- Äsken oli ensimmäinen tlaisuus, mutta kuulemma puolen tunnin päästä on seuraava. Sun kannattaisi varmasti kiiruhtaa nyt sinne, että et myöhästy. Professori paasasi siellä, että kaikkien on käytävä tervetuloa tilaisuudessa ja haettava lukkarinsa.
Holly kehotti Kimberiä.

Kimber nyökkäsi ja lähti samassa juoksemaan oppilaskuntatalolle päin.

Päästyään perille Kimber suuntasi heti hakemaan lukujärjestyksensä ja ilmaisen tervetuloa paketin, josta löytyi mm. frisbee, yliopiston oma t-paita, viiri ja suklaapatukoita.

Kimber lähti muiden opiskelijoiden perässä yläkertaan, josta löytyi paljon erilaisia pelejä ja muuta aktiviteettia. Kimber kiinnostui pöytäpingiksestä.
- Tuota olisi kiva kokeilla.
Hän tuumi itsekseen.


Samassa joku käveli takaapäin ja tönäisi Kimberiä.
- Sori! Enkai satuttanut?
Tummahiuksinen nuorimies kysyi.
- Ei, et satuttanut. Itse taisin seistä vähän leveästi tiellä.
Kimber vastasi hieman vaivautuneena.
- Okei hyvä. Oon muuten Jacob.
Mies sanoi ja kätteli Kimberiä.
- Hauska tavata Jacob. Mun nimi on Kimber.
- Osaatko muuten pelata tota pöytäpingistä? Mä en ole koskaan pelannut sitä ja haluisin oppia.
Kimber kysyi toivoen, ettei vaikuttaisi tynnyrissä kasvaneelta.
- Tottakai osaan. Se on hyvin yksinkertainen peli.
Jacob vastasi hymyillen ja alkoi selittäämään perussääntöjä.

Lyhyen sääntöjen opettelun jälkeen pari pelasi erän jos toisenkin.
- Ääh! En jaksa enää pelata. Oon ihan surkea tässä.
Kimber huokaisi turhautuneena hävittyään 4 erää peräkkäin.
- Äläs nyt! Kyllä sä vielä opit. Pelataan nyt vielä yksi erä ainakin.
Jacob vastasi ja oli jo valmiina heittämään palloa.
- Sori, mutta en mä oikeasti jaksa enään. Taidan tästä lähteä pikkuhiljaa takaisin asuntolalle, alkaa jo nälkäkin kurnimaan.
- Nähdään!
Kimber sanoi ja heilutti Jacobille lähtiessään.

Matkalla asuntolaan Kimberin nälkä yltyi niin kovaksi, että hän päätti kaivaa taskustansa suklaapatukan, jonka oli saanut yliopiston tervetuloa paketin mukana.
- HYI! Pähkinöitä!
Kimber huudahti ääneen haukkastuaan patukasta.
Nälkä oli kuitenkin niin huutava että hän nenästä pitäen söi patukan loppuun.
- En enään ikinä syö samanlaista.
Kimber huokaisi pyyhkien samalla suupieliään ja jatkoi sitten matkaansa asuntolalle.

Ilta rupesi jo hämärtämään, kun Kimber vielä päätti aukaista läppärinsä ja kirjoittaa sähköpostia rakkalle tädillensä.

"Rakas Täti!
Olen nyt asettunut tänne kampukselle ja kävin oppilaskuntatalolla tervetuloa tilaisuudessa. Kovasti jännittää huominen eka oppitunti, mutta opetussuunnitelma vaikuttaa kuitenkin oikein hyvältä.
Tapasin tänään muitakin oppilaita ja minusta tuntuu, että tulen viihtymään täällä. Yksi kämppiksistäni tuli heti aamulla esittäytymään minulle. Hänen nimensä on Holly. Tosi mukavalta hän vaikuttaa, mutta on todella kova puhumaan. :)

Oppilaskuntatalolla tutustuin Jacobiin, joka opetti minulle miten pöytäpingistä pelataan. En kuitenkaan ollut siinä kovin hyvä ja 4 erän jälkeen lähdinkin takaisin tänne asuntolalle.
Toivottavasti pärjäilet siellä kotona yksiksesi rakas täti. Lupaan olla yhteyksissä ja kirjotella kuulumisia aina, kun kerkiän. Nyt lähden nukkumaan, jotta jaksan sitten aamulla pirteänä lähteä opiskelemaan.

- Kimber"

Sammutettuaan läppärinsä Kimber laahusti väsyneenä portaita pitkin kolmanteen kerrokseen ja kömpi pehmeään sänkyynsä. Eikä mennyt kauaakaan, kun hän oli jo unten mailla.

Seuraava aamu alkoi kovalla vatsakivulla.
- AII! Mitä helv* tämä oikein on.
Kimber ähisi vastaansa pidellen.
- Hyii..nyt..oksett..
Tuntui, kun vatsa olisi kääntynyt ylösalaisin ja samalla hetkellä Kimberin oli juostava alakerran vessaan. 

- Ei..näin ei voi käydä juuri nyt! Mun on pakko pystyä menemään tunneille tänään.
- Olisikohan sillä kamalalla suklaapatukalla osuutta tähän oloon.
Kimber huokaili istuessaan vessan lattialla.
Saatuaan pahan olon pois Kimber keräsi itsensä ja suuntasi suihkuun pesulle.

Virkistävän suihkun jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi ja jopa nälkä yllätti hänet.
Kimber juoksi alakerran keittiöön ja aukaisi jääkaapin oven. Harmikseen hän sai huomata, ettei kaapistaa ollut valon lisäksi kuin hillopurkki ja maitoa. Kimber tutki kaikki keittiön kuivakaapitkin ja löysi onneksi vajaan paahtoleipäpussin.
- Hmm..hilloa ja leipää. Onhan se edes jotakin.
Kimber tuumi ja söi hyvälllä ruokahalulla koko leivän.

Aamupalan jälkeen oli jo kiiruhdettava juoksujalkaa ensimmäisille tunneille.

Viimeisenkin tunnin päätyttyä Kimber päätti tutustua hieman kampuksen keskustaan ja huomasin siellä keilahallin. Kimber oli kerran päässyt hieman kokeilemaan kotona Sunset Valleyssa keilaamista, mutta tuo vanha keilahalli oli sillon niin huonossa kunnossa, että sateen yllätettyä hallin katosta alkoi vuotamaan vettä ja keilaaminen piti lopettaa lyhyeen.

Hallilla oli paljon väkeä ja eräs mies tuli heti Kimberin astuttua sisään esittäytymään hänelle.
- Hei mitäs misu? Mä oon Brian. Saako sun seuraan liittyä.
Mies flirttaili Kimberille.
- Misu? Yritätkö sä iskeä mua?
- Toki seuraan saat liittyä, mutta en ole kiinnostunut sillä tavalla. Etsin valitettavasti oman ikäistäni seuraa.
Kimber vastasi miehelle, joka selvästi oli häntä paljon vanhempi.

- Okei anteeksi. Ei ollut tarkoitus tyrkyttää itseäni. Meillä kyllä taitaa olla huomattava ikäero.
Mies vastasi hieman nolostuneena.
- No ei se mitään. Pakko myöntää, että olen kyllä imarreltu, kun heti ovesta astuttuani joku tulee ja yrittää iskeä mua.
Kimber sanoi hymyillen.
- Pyörin tässä keskustassa ja huomasin keilahallin, joten tulin tänne siinä toivossa, että pääsisin keilaamaan. Haluaisitko sinä ottaa muutaman erän?
Kimber kysyi Brianilta.
- Tottakai. Ei minulla ole mihinkään kiire. Haetaan keilapallot ja aloitetaan peli.
Brian vastasi.

Kimber sai luvan aloittaa. Hän kokeili ensin kevyemmällä pallolla ja yritti muistella mihin kohtaan keilarataa kannatti pallo tähdätä, että saisi mahdollisimman monta keilaa kaadettua.
Hän otti muutaman askeleen eteepäin ja heitti pallon.
- WUHUU! Täyskaato!
Kimber huudahti iloisesti.
- Ja heti ensimmäisellä! Sähän olet ihan huippu tässä.
Brian jatkoi.
- Nojaa. Taitaa olla aloittelijan tuuria vain.
Kimber vähätteli omaan suoritustaan.

Viidennen kierroksen jälkeen Kimber oli jo huimasti johdossa.
Oli Brianin vuoro. Hän ei kuitenkaan onnistunut yhtä hyvin ja heitti pallon suoraan ränniin.
- PAH! Ränniin taas!
Brian tuhahti.
Kimber hymähti ja yritti olla näyttämättä vahingoniloaan.
Enään yksi kierros jäljellä ja oli jo hyvin selvää kumpi tämän kisan tulisi voittamaan.

Kimber valmistautui viimeiseen heittoonsa. Hän otti taas muutaman askeleen ja ennenkuin kerkesi päästää pallosta kunnolla irti hän olikin rähmällään keilaradalla.
- Hahahaha!
Brian purskahti hysteeriseen nauruun.
- AUTS! Taisin liukastua ja pallokin liukui suoraan ränniin.
- No eise mitään. Voitin sut silti.
Kimber puolustautui noustuaan nolona lattialta.
- Jep! Ei musta ollu vastusta. Onnittelut voitosta.
Brian tunnusti tappionsa ja kätteli Kimberiä kiitokseksi hyvästä pelistä.
- Kiitos! Taitaa olla aika lähteä asuntolalle takaisin. On jo aika myöhäkin.
- Hei sitten ja hyvää yötä!
Kimber hyvästeli Brianin ja lähti polkemaan pyörällänsä takaisin asuntolalle.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näin alkoi Kimberin matka omaan elämään. Toivottavasti jaksoitte lukea. Kommentteja ja mahdollisia parannusehdotuksia saa antaa ja toivoisinkin niitä saavani. :)